Aina voi parantaa #2
Tän postauksen ois pitänyt tulla jo viikko sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kuten viime eräjorma stoorissa sivusimme, retket eivät tosiaan jääneet siihen. Tämä keissi tapahtui vain viikko ensimmäistä myöhemmin, viileänä talvipäivänä (kun me oltiin varustauduttu “kunnolla” ).
-20 astetta, kaunis kirpeä pakkasaamu ja viikon takainen kokemus. Mikä voisi mennä pieleen? Vesimies saapuu leijonan ovelle. Ennen kuin olisimme satojen vaatekerrastojen ympäröimiä, päätimme käydä kaupassa hakemassa matkalle muonaa. Lähikaupassa saimme loistavan idean. Paistetaan trangialla lettuja! Vesimies ei ole siis yli viiteen vuoteen tehnyt trangialla yhtään mitään. Lettujauhot kainaloon ja kermis käteen. Sen lisäksi päätimme ottaa “oikeaa ruokaa” eli kuppiruoat, joihin keittäisimme veden myös kuuluisalla trangialla.
Leijonan luona aloimme koota tarvittavia tavaroita yhteen paikkaan. Teimme lettutaikinan valmis jauhoista ja kaadoimme taikinan termospulloon. Noh eihän tämäkään voinut mennä putkeen, pullo oli liian pieni ja taikina olisi tulvinut siitä yli. Otimme sitten kaksi erillistä termosastiaa johon jaoimme taikinan.
Pakkasimme kamoja kahteen reppuun noin tunnin ajan. Puolet ajasta haahuilimme lejonan autotalissa, kun etsimme kadonneita trangian osia. Tämä etsintä sisälsi noin 5 puhelua leijonan isälle. Yhtäkkiä vesimies pysähtyy leijonan sanoessa “ ainii pitää löytää se kaasupulloki sitä trangiaa varten.” Vesimies oli katsokaas luullut koko ajan, että käytetään trangiaan jotain sytytysnestettä, jota käytettiin partiossa noin kahdeksan vuotta sitten. Järkytys meni kuitenkin nopeasti ohi, kun vesimies muisti ottaneensa laskettelulasit suojalaseiksi mukaan.
Sitten koitti lähdön hetki, vihdoin ja viimein. Paksuissa asuissa lähdimme taapertamaan kohti tuttua kohdetta, edessä olisi jälleen siis tuskallinen, alle puolen kilometrin kävelymatka. Metsän reunalla viikon takainen takaa-ajo juolahti mieleen, mutta onneksemme lapsia ei näkynyt. Huokaisimme helpotuksesta ja jatkoimme matkaa kauniille aukiolle, aivan julkisen tien viereen jälleen kerran. Retkipatja maahan, suojalasit päähän ja trangia tulille. Aloimme keittää vettä hiljalleen trangiassa ja kaikki vaikutti hyvältä. Teimme veden avulla nuudeleita ja kuppipastaa ruuaksi. Niitä, ei yhtään eineksen makuisia aterioita nautimme, kunnes aloimme tositoimiin. Nimittäin letunpaistoon.
Tässä kohtaa varoitamme teitä lukijoita! Tilanne alkaa nimittäin tästä eteenpäin eskaloitua hyvin pahasti. plus älkää missään nimessä menkö leikkimään tulella tai millään trangialla, jos ette osaa/saa niitä käyttää, tai jos teillä ei ole vanhempia mukana/ heiltä lupaa. kiitos :))
Päivä eteni, ja trangia kävi kuumana. Ensimmäinen lettu (ihan liikaa taikinaa) oli tulilla, kummaltakin tarvitaan keskittymistä, sillä käytämme kaasua ja tulta. Noh tässä vaiheessa vesimies saa kuningas idean. Takamus alkaa jälleen vähän jäätyä, sillä patjamme oli niin surkea, että se kastui täysin. Vesimies siis tasapainottelee pienen istuin alustan päällä sukkasillaan ja yrittää vaihtaa toisia housuja toppahousujen alle lämmikkeeksi. Ennen sessiota, vesimies sanoi “ Okei leijona. Laita vaikka se trangia pois päältä tai jotain. Tehään tää yhdessä, ettei käy mitään. “ No, mitäs leijona tekee. Hän alkaa tietysti YKSIN säätä lastan kanssa, joka lopulta johtaa siihen, että koko kansi, jossa lettua paistetaan, kääntyy ympäri kaataen samalla kaikki taikinat suoraan palavaan liekkiin.
Huomattakoon tässä välissä, että vesimiehellä ei ollut edes kenkiä jalassa saati toppahousuja. Molemmat alkavat kauniisti panikoida ja vesimies alkaa speedrunilla pukea vaatteita päälle. Kansi saatiin pois turvallisesti mutta, MUTTA… trangian osa ( poltin), jossa liekki palaa oli yltä päältä taikinassa ( raot, joista liekki ylipäätään pääsee “valloilleen” olivat tukossa.) Tällaisessa tilanteessa usein varmaan lähdettäisiin kotiin tiskaamaan astioita yms. mahdollisesti korjaamaan trangia. Mitä me teemme? Leijona alkaa polttamaan taikinaa polttimen reikiin ( kääntää kaasua isommalle) , jotta ne kovettuessaan lähtisivät irti helposti. Kaikki sujuu hetken “hyvin”, kunnes sytkäri ottaa kirjaimellisesti sopimuksen irti ja lakkaa toimimasta. Liekki siis sammuu, mutta kaasua vapautuu edelleen ( jos ilmassa on paljon kaasua ja liekin sytyttää uudelleen, voi syttyä erittäin suuri tulipalo, joten taas muistakaa turvallisuus! Älkää tehkö niinkuin me, vaan niin kuin me sanomme.)
Eipä tälläisessäkään hetkessä eräjorma jää neuvottomaksi. Leijona kaivaa repun uumenista jotkut sytytys tikut/puikot ja alkaa niillä tekemään kipinöitä. Vesimies katsoo vain tapahtunutta järkyttyneenä, eikä oikeastaan tiedä, mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Ei tämäkään voinut tähän jäädä. Liekki kyllä saatiin. Tosin pieni, mutta leijona polttaa kipinöitä tehdessään vahingossa ohuita karvoja sormista ja huutaa, siinä vaiheessa vesimiehellä maailmanloppu ilme. Kaiken lisäksi kaasupullosta alkaa kuulua outoa sihinää/rätinää, leijona hallitsee tilaanten, silti huutaen “ omg vesimies toi for real räjähtää”. Leijona katsoo tapahtumaa chillisti, suunnilleen nauraa, koska tietää, ettei tilanteessa ole vaaraa, kunhan kaasupullo vain suljetaan. Samalla vesimies on lähtenyt paniikissa juoksemaan kauemmas kaasupullosta ja “odottaa” sen “räjähtävän”.
Tämän tilanteen rauhoittaminen kesti tovin, mutta saatiin kuitenkin lettuja paistettua ja trangia kuntoon (vasta kotona leijonan iskän avulla). Lopulta ilta alkaa hämärtyä ja kylmäkin hiipii tossuihin. Alamme tässä vaiheessa pakkamaan tavaroita, vain huomataksemme, että kaikki tavarat, kaasupulloa ja trangiaa myöten ovat jäässää. Syy tähän oli se, että emme kuitenkaan olleet varustautuneet kunnolla ja meillä olisi pitänyt olla erilliset alustat tavaroille sen estämiseksi. Sulatetaan kuitenkin vielä puoliksi toimivalla trangialla lunta ja “tiskataan lautaset”. Hetken rauhan jälkeen sydän pomppaa taas pilviin. Kuten kerroimme, kaunis sijaintimme oli metsä, tien vieressä. Noh. Random henkilö alkaa sitten ajamaan täysillä mönkijällä sitä tietä edestakaisin, ja siinä taas saatiin spekuloida kaikkea mahdollista. Saman tien, kun tavarat oli pakattu, luikimme vähin äänin tiehemme.
Tältä reissulta opimme erittäin paljon; Ole varovainen, älä hätäile, älä koskaan lietso paniikkia ja tärkein, välillä on ihan okei luovuttaa. (etenkin, kun kyseessä oma- ja/ tai muiden turvallisuus. )Ei tosiaankaan haluta lietsoa/ kannustaa ketään tällaiseen sekoiluun, haluttiin vaan jakaa upea kokemus ja siinä mukana vähän neuvoja ja varoituksia vastaisuuden varalle. Olette ehkä voineet jo saada käsitystä siitä, millaisia olemme. Joten arvata saattaa, ettei tämäkään ollut viimeinen kerta. Uusia kokemuksia on kiva ja hyvä kokeilla, mutta muistakaa aina turvallisuus ennen kaikkea! Vastoinkäymisistä oppii usein parhaiten, joten nekin on elämässä täysin ok.
Luo ja koe omannäköisiä seikkailuja ja muista, et sä elät oikeesti vaan kerran. :3
-leijona ja vesimies
(ps. part #3 tulossa kahden viikon päästä ja tällä kertaa ajallaan. :))
Kommentit
Lähetä kommentti