Vessapaperia ja suunnistuskartta
Nyt kun kesäloma kolkuttaa jo muutaman viikon päässä, on kiva hypätä noin puolen vuoden päähä halloweeniin. Halloween luo useimmille varmasti mielikuvan lapsista naamiaisasuissa, karkki vai keppos kierroksella. Ei ehkä kuvaa kahdesta 15- vuotiaasta pukeutuneena täysillä, vaikka kukaan ei edes näe. Aloitetaan nyt siis 2020 halloweenin alusta.
Kuten kaikki tietävät tämä poikkeustilanne on rajoittanut monia tapahtumia jo melkein vuoden ajan. Niin se teki myös halloweenin kohdalla. Ei oltu mietitty mitään ihmeempiä, mentäisiin vaan illalla meettiin leijonan ja yhden toisen kaverin kanssa, oltaisiin vaan ja syötäisiin jotain hyvää. Noh. Vesimies oli sitten valmistautunut ihan täysillä. Koristellut oman huoneensa, tehnyt ruokaa ja ostanut kokista (ei sponsoroitu) special lasipullossa. Vesimies odotti iltaa tosi innoissaan, sillä se oli ainoa suunnitelma koko halloweenille tai jopa koko viikolle. Vesimies on juuri tekemässä itselleen tortilloja ruuaksi, kun hän saa viestin. nimeltämainitsematon kaveri: ” hei kaverit, meil on sauna kohta, joten jos ollaan puhumas, nii ehin nyt joku 30 min, et joo”. Pettynyt ilme. Se oli siinä. Leijona “ok joo ei ehkä jaksa kumminkaan”. “Olipa kiva halloween”, miettii vesimies. Leijonahan oli luullut tämän koko ajan, että se google meet oli vain vitsi. Ja toinen on suunnitellut kaiken täydelliseksi. Siinä sitten vesimies sulkeutui omaan huoneeseensa syömään ruokaa ja juomaan ei enää niin special kokistaan. Kesken tämänkin hetken kuitenkin tulee viesti. Kuva leijonasta pukeutuneena isäkseen, näyttämässä peukkua. Auts. Noh siinä sitten tovi taas vierähti, kunnes leijona soittaa. Hetki siinä rupateltiin, suurimmaksi osaksi siitä, miksei vesimies reagoinut aiempaan upeaan kuvaan.
Voitko arvata, kumpi on kumpi?
Kun leijonalle selviää, että vesimies oli odottanut illan videopuhelua kuin kuuta nousevaa hän heittää, taas kerran läpällä “ no hei mähä voisin tulla sinne teijän terassille”. Vesimiehen aivot prosessoivat juuri kuultua. Kello oli tällöin siis n. 15 vaille 9 illalla. Järkevä osa vesimiehestä olisi varmaan sanonut, ei jaksa, on jo myöhä, mutta tavoistaan poiketen vesimies päättää repäistä ja sanoo “ joo, mä oon leiponu, tuu tänne vaan. Seuraavat 15 min vesimies viettää kylpyhuoneessa ja kietoo valkoisen asun päälle sideharsoja ja vessapaperia. 15 min myöhemmin… Leijona saapuu. Kuin ilmetty isänsä. Suunnistuskartasta “veriseen” painesiteeseen. Lähdimme sitten vesimiehen verannalle istuskelemaan ja syömään, juomaan teetä. Veranta oli täynnä jouluvaloja, joiden keskellä istui huonosti sidottu muumio ja Leijonan isä. Otettiin myös illan mittaan todella rumia kuvia, joista yhden päätimme lisätä tähän postaukseen. Istuskeltiin siis yli kaksi tuntia ja jauhettiin kaikenlaista, kunnes leijonalle tuli noutaja.
Tämän kertainen postaus oli tosi lyhyt, eikä se ollut läheskään niin mutkikas ja tapahtumarikas kuin edelliset. Ideana oli kuitenkin muistuttaa siitä, että tällaisenkin tilanteen lomassa on erilaisia toimintamahdollisuuksia, joista voi tulla hyviä muistoja. Ensi viikolla starttaa tosiaan uusi postaussarja, josta tulee materiaalia aina kahden viikon välein. Katsotaan nyt, kuinka monta osaa siitä saadaan aikaan. Kaikki ei aina mene putkeen, mutta tilanteita voi ja kannattaa soveltaa. Ole siis rohkea, astu ulos mukavuusalueeltasi ja ja tartu hetkeen, koska sä elät oikeesti vaan kerran :3
-leijona ja vesimies
Kommentit
Lähetä kommentti